Self-Identity Ho’oponopono – Ei rajoja -kirjan kirja-arvio
Julkaisen tässä uudelleen kaikkien aikojen suosituimman bloggaukseni.
Se oli vuoden 2019 syksyllä yksityistämässäni blogissa, jota kirjoitin 11.7.17 asti voimassa olleella nimelläni vuosina 2010 – 15, julkisessa netissä osoitteessa https://sepporaittila.blogspot.com/2013/04/self-identity-hooponopono-ei-rajoja.html.
Olen sittemmin kasvanut paljon. Mutta en lisännyt mitään tähän arviooni kirjasta Joe Vitale – Ihaleakala Hew Len: Ei rajoja – takaisin nollatilaan. Muinainen salainen hawaijilainen Ho’oponopono-menetelmä vaurauden, terveyden, rauhan ja muiden asioiden saavuttamiseksi (2007, suom. 2011), poistin vain kolme kuollutta linkkiä. Jos jotain lisäisin, niin energiapuhdistusmenetelmien moninaisuuden korostamista. Eli vastaavasti kuin koko menetelmän ydinolemus on ”egottomin” tietämäni, niin siinä mahdollisten puhdistusmenetelmien määrässäkään (25 kpl) ei ole säästelty.
Se onkin linjani mukaista. Vierastan ajatusta, että jokin energia- tai rukoushoitaminen voisi olla yleensä parasta mihin energiahoitaja voisi kohtuudella kyetä, jos hän rajaa hoitamisensa menetelmämäärän pieneksi kaikkien hoitojen kohdalla, vaikka hoitamisen toteuttamiseen menisi merkittävä aika, kuten vaikkapa tunti.
Tässä yhteydessä tulee mieleeni annan hiljaisuuden löytyä sisältäni -bloggaus ja siitä etenkin rivi ” en keskity vaikeuksiin, en onnellisuuteen ” http://blog.hiljaisuudenrukous.org/?cat=5 (30.1.13)
9.6.2021
Tahdotko luopua halustasi parantaa ketään, jos sinulla sellainen halu on?
Tahdotko luopua suuntautumisestasi tai halustasi olla hyvin innostunut kaikista jumalallisuuden vaikutuksista silloin kun ne hienoiksi ymmärrät?
Nuo ovat ehdottomia edellytyksiä, jotta Ei rajoja -kirjassa kuvattu – muun muassa parantava – menetelmä voi onnistua.
Olkoonkin, ettei siitä haittaa ole, jos innostut kyseisestä kirjasta ja sen menetelmästä. Itsekin innostuin suuresti niistä luettuani tuon kirjan ja vähän muuta vuonna 2012. – Ja voi olla niinkin, että ilman innostumista et ota kyseisen menetelmän oppimista ja toteuttamista vakavasti.
Mutta useimmilla meistä ideologisoituminen ja muu egoilu tapahtuu kovin helposti, olipa opittu asia miten hieno hyvänsä… Ja sitten tulee vääränlainen, takertunut pitkäjänteisyys – tai lyhytjänteisyys, jonka myötä ei tule lainkaan sitä, millä on merkitystä: pitkäjänteisyyttä, pitkäkestoista motivaatiota, ”egottomuutta” (mm. sitä, ettei käytetä menetelmää lohdun hakemiseen tai vain kun on itsellä vaikeita tunteita).
Hyvin suurta Luottamusta vaativa menetelmä on kyseessä.
Ja kannatan ja hehkutan sitä, vaikka en ole sitä edes kunnolla kokeillut.
Itse asiassa sen maksimaalinen, ennätysmäinen vastuu-käsitys on ollut kaikessa kiehtovuudessaankin jotain sellaista, johon en ole ollut vielä valmis.
Tämä postaukseni on muutenkin täydellisesti uskon asiaa eli yliälyköt ohittakaa. Tässä on kyse sieluna mutta maadoittuneena elämisestä. (Ei haaveilusta. Toki voi haaveilla, mutta vain tulokset innostavat…)
Ihaleakala ohjeistaa Vitalea näin täydellisen lujaa:
”Jumaluus ei ole mikään palvelija. Et sinä mitään Häneltä pyydä vaan puhdistat vain.”
Noin korkealinjaisesti kaikkea Self-Identity Ho’oponoponon käyttöä koskien lukee kirjassa Joe Vitale – Ihaleakala Hew Len: Ei rajoja – takaisin nollatilaan. Muinainen salainen hawaijilainen Ho’oponopono-menetelmä vaurauden, terveyden, rauhan ja muiden asioiden saavuttamiseksi (2007, suom. 2011)
Ja siinä vaikuttaa olevan ytimeltään kaikki Self-Identity Ho’oponoponosta. Tai ainakin se, mikä on vaikeinta muistaa-tehdä-Olla. (Olettaen, että hengellisyys on kunnossa: täysi Luottamus jne.).
Kirjan loppupuolella tuodaan kuitenkin esiin, että kyseisessä menetelmässä on varsin paljon yksityiskohtia, ja suurin osa niistä paljastetaan maksullisella kurssilla.
(Korostan noin mm. siksi koska en ole huomannut missään netissä, että tuo asia olisi huomattu.)
Eli ei se ihan niin yksinkertaista olekaan kuin mitä voisi ajatella tuon kirjan muut kohdat.
Kuitenkin jo tuon kirjan perusteella kyseistä menetelmää voi eräältä osalta hyvin jo kokeilla. Ja varmaan jotkut ovat innostuneet melko jatkuvaan käyttämiseen.
Kirjoitin tuosta kirjasta kesä-heinäkuussa 2012 Facebook-Seinälleni suunnilleen seuraavat rivit:
————————————————————————————————————————
PINNALLISESTI
Self-Identity Ho’oponopono
eli Morrnah Nalamaku Simeonan kehittämä perinteisen Ho’oponoponon moderni versio on kirjan Vitale – Hew Len: Ei rajoja -kirjan ydinaihe.
Kirja ei kerro kyseisen menetelmän 25 puhdistustekniikasta.
(Ne opetetaan kurssilla.)
Paitsi ensinnäkin sen, että menetelmässä terapeutti ottaa kaikesta elämässään tapahtuvasta täyden vastuun. Ja alkajaisiksi luopuu halusta parantaa muita.
Ja toiseksi, noista menetelmistä tri Hew Lenin eniten käyttämä puhdistusmenetelmä kirjassa kuitenkin esitellään:
Hoidettavien ongelmiin tutustutaan esimerkiksi vain potilasasiakirjojen kautta (hoidettavia ei tarvitse tavata), annetaan niiden tuntua omassa kehossa (eli hoidettavien ja hoitajan välillä ei ole välimatkaa, ei vertailua, arvottamista). Ja sitten toistellaan Jumaluudelle (johon toki on saatava aito yhteys, ja sen saamisen ajattelen olevan jatkuvasti tärkeää) aidosti kokien:
”Minä rakastan sinua.”
”Olen pahoillani.”
”Anna minulle anteeksi.”
”Kiitos.”
(Niin kauan kunnes puhdistuminen on tapahtunut. Vaikeissa ongelmissa voi mennä kuukausia.)
SYVÄLLISESTI
Tärkeä tarkennus kirjasta Vitale – Hew Len: Ei rajoja
Melko monikin ihminen uskoo jumaluuden / ehdottoman rakkauden olemassaoloon… Ja kiittämisen, rakastamisen, anteeksiantamisen vaikuttavuuteen… Ilman mitään isompia tuloksia. Niin että tuo kaikki vain vahvistaa uskojansa egoilua. Koska sitä juuri halutaankin – halutaan toteuttaa ja hehkuttaa jotain, minkä ytimessä on kaavoja, itseään toistavia muistoja.
Tai voidaan puhua myös (yleismaailmallisista) viruksista, jotta voidaan nähdä toinen ihminen pohjimmiltaan jumalallisena tai vapaana.
Toisin sanoen ”rakkaus on tunne” -tasolta on perinteisesti haluttu syventää ”rakkaus on konkretiaa” -mittaristoihin… Mutta tässä menetelmässä mennään paljon varmemmin syventävään / tiedostavampaan / korkeampaan: oleellista rakastamisessa ja hoitamisessa on avautuminen eli mukavuusalueensa laajentaminen. Eli rakastamisella ei ole mitään tekemistä epämukavuuksien torjumisen kanssa sinänsä…
Eli tavanomaisesti noita hyveellisiä uskomuksia korostetaan egoilun kanssa yhteensopivuutta hakien. Siis ilman erityisempää avoimuutta-avautumista-kokeilevuutta kohti suurempaa ennakkoluulottomuutta elämäntavoissa, ihmissuhdevalinnoissa, jne. Ja joskus jopa korostaen sellaistakin heikkoluonteisuutta, minkä kuka tahansa heikkoluonteisuudeksi myöntää…
Herää kysymys, mikä modernissa Ho’oponoponossa on sitten niin erikoista, voimakasta, jopa ihmeitä luovaa. Siinähän käytetään juuri em. samoja tavanomaisia sanoja. Ja miksi siis mielestäni moderni Ho’oponopono on varmaan tehokkain tapa parantua ja parantaa? (Tosin en ole vielä kunnolla kokeillut.)
— Vastaukseksi referoin avainkohtia.
- Tuota menetelmää ei voi arvioida pelkästään lukemalla ko. kirja. – Menetelmän perusidean kirjasta toki saa innoittavasti. Eli kaikesta(!) oman tietoisuuden piiriin tulevasta vastuun ottamisen. Mutta ei velvollisuuksia ottamalla perinteiseen tapaan, vaan päinvastoin toisten hoitamisen motiivista on ensin luovuttava ennen kuin ketään voi parantaa. Ja sisäistettävä se, että hoitotulokset toiselle (ja itselle) saa vain hoitamalla toisen vaikutuksia itsessään.
Siinä on siis pysyvästi nöyryys ja ykseys. (Kyllä toki Reikihoitamisenkin voi mieltää noin. Mutta tietääkseni enemmistö ei niin tee ainakaan länsimaisessa Reikissä.)
Hoitaminen ei kuitenkaan tarkoita minkään säilyttämistä (säilyttämisen motivaatiota, päämäärää), vaan päinvastoin (egolle kauhistukseksi) kaikkien muistojen ja ohjelmien puhdistamista kohti suurempaa virtaavuutta. Luottaen täysin siihen, että todellinen säilyy. Ja mikä todellinen? Ego haluaisi tietää sen heti tai pitää vanhoista ajatuksistaan kiinni. Mutta senkään tietämiseen ei kannusteta, joten mitään oppia ei tästä rakennu. Hew Len’n mukaan ei voi tietää, mikä innostus (ajatus, tunne…) on jumalallista ja mikä egollista. Eli pitää vain puhdistaa mielensisältöjään (muistoja ja ohjelmia) kaikesta negatiivisesta energiasta. (Ei ohjelmallisesti vaan sen mukaan kuin spontaanisti mieleen negatiivisuuksia tulee.) Ja koettaa puhdistumisen jälkeen toimia innoituksen mukaan. Se toimiminen ei silti aina ole niin jumalallista, mutta vähitellen siinäkin oppii paremmaksi. - Toki tämänkin menetelmän ajatukset ovat vain ajatuksia eli ego voi takertua niihinkin. Vitale kysyy s. 194 Hew Leniltä, miten hän nykyään tekee puhdistamistyötä. ”Hän hykerteli ja sanoi: ’Tapa jumaluus.'” (”’Tiedän, että innoittuneet ajatuksetkin vain pitävät meitä hieman erillään nollatilasta’, hän selitti.”)
- Rukous ei milloinkaan epäonnistu.
- Aikomukset voivat aikaansaada tuloksia. Mutta vain innoitus voi aikaansaada ihmeitä.
- Lähtökohtana on tietysti luottamus ja rentous.
(Siitä muistutuksena, ehkä innoittavinta kirjassa on se, ettei Hew Len konkreettisesti tehnyt juuri mitään työskennellessään palkattuna psykologina kolme vuotta Hawaijilla, parantaen kahta lukuun ottamatta sairaalallisen verran vaarallisiksi mielisairaiksi luokiteltuja potilaita. Ei hän keskustellut potilaiden kanssa heidän ongelmistaan. Hän vain eli vain mukana potilaiden arjessa, hyväntuulisena hauskanpitäjänä. Teki mielessään puhdistustyönsä silloin ja ennen ja jälkeen työpäivänsä. – Muutokset tapahtuivat sairaalan käytännöissä äärimmäisistä kuten kahleista avovankilatyyppisiksi jne. hyvin helposti. Ja lopulta koko henkilöstö opetteli modernin Ho’oponoponon, ja paikasta tuli suosittu työpaikka jne.) - PERUSMENTELMÄ. Hew Len:n eniten käyttämä puhdistusmenetelmä on syytä avata. Mm. koska sen sanat on helppo mieltää virheellisesti (etenkin kristillisesti). Nyt luettuani kirjan loppuun voin referoida… Tässä ne lauseet vähän toisessa järjestyksessä.
Nämä siis sanoen mielessään niin että tunne tulee viimeistään muutaman kerran jälkeen. Siis jumaluudelle sanoen – tai toiseksi paras vaihtoehto on että ei millekään, oleellista on kokea sanojen mukainen tunne.
”Olen pahoillani. Anna minulle anteeksi.”
Et pyydä anteeksi muilta ihmisiltä etkä itsesi ulkopuoliselta jumaluudelta. Sen sijaan pyydät noin Jumalallista apua siihen että voisit itse antaa itsellesi anteeksi. (Tässä ei – eikä muutenkaan – tarvitse erotella itsestä osia… Pyydät vain itseltäsi anteeksi. Olet joka tapauksessa asteikollinen. Tiedostat sen mitä tiedostat, riippumatta siitä, miten rakenteellisesti ja muuten yleisesti sen hahmotat.) Anteeksi – miksi? Sitä ei tarvitse tietää. (Rentous-helppous-irtipäästäneisyys.) Saattaa olla, että vastauksia on, mutta ei tarvitse prosessoida.
Esim. ohjelmaa, joka aiheuttaa ongelmallisena koetun ylipainoisuuden, ei tarvitse tietää. (Siis oleellisesti alitajuista ohjelmaa, muutenhan ratkaisu olisi jo löytynyt.)
Ongelmien syitä ja paranemisprosessien yksityiskohtia ei muutenkaan tarvitse tietää. Oleellista on vain ASENNE. Energian suuntaus paranemiseen.
(Oleellista on siis saavuttaa nöyryys ja vastuu tässä. Että ihminen omistaa itsensä TUNTUMANSA eikä älyköintinsä kautta. Toiseksi, nöyryys ja vastuu ovat sitä, että tässä ei siis perinteiseen itsepetokselliseen New Age -tyyliin koeteta ohittaa sitä ongelmaa. Esimerkiksi siis sitä, että kokee ylipainoisuuden ongelmaksi. Ohittaa esimerkiksi keskittymällä olemaan myönteinen, samastua sielutasoonsa, löytämällä jollakin pikamenetelmällä jokin huikea ylächakravirtautus tms. Ikään kuin mitään viallista ohjelmaa ei olisikaan.
Tuo ohittaminen ei sitä paitsi toimi. Kuten nähdään siitä, miten monet ylächakravirtautuksia korostavat ovat tehneet kehonsa suhteen. Ja miten osa heistä oikeasti on onnistunut painonhallinnassa silloin kun ovat.
Mahdollisena, muiden puolien kanssa tasavertaisena puolena prosessia nähdään myös katumus (s. 236). Eikä niin, että se olisi automaattisesti jotenkin vähempiarvoinen mielentila kuin jokin ylächakravirtaus.)
”Kiitos. Minä rakastan sinua.”
Älä kohteliaisuudesta tai vain kaunistukseksi kiitä. Saati varmistukseksi eli pelosta. Perimmäinen ja suurin motiivi tuohon kiittämiseen on oltava (jos haluaa että tämä homma toimii) halu vahvistaa omaa uskoa siihen, että ongelma ratkaeaa kaikkien kannalta parhaalla mahdollisella tavalla.
(Tavanomaisimmassa länsimaisessa Reikissä vm. tehdään eri lauseella kaukolähetyksissä. Mutta mielestäni on loisto-oivallus sisällyttää tuo kiitollisuuteen. – Muutenhan kiittäminen helposti erillistäisi muista.)
”Minä rakastan sinua.” on Jumaluuteen yhdistävän / harmonisoivan virtautuksen lause.
(Jumaluus puhdasta rakkautta, kaikkialla, ihmisessä hänen perimmäistenkin aikomusten takana.
JÄLKISANAT
ONKO TUO MENETELMÄ SINULLE?
Avainkysymykseni ovat: Oletko hyvin tasapainoinen mutta silti myös syvä ihminen? Tahdotko rukoilla, puhdistua, energiahoitaa tai -parantaa, meditoida tai Olla syvemmin-laajemmin?
Jos elämäsuhteesi ja samalla suhteesi itseesi on kunnossa, voit mieltää tuon alussa ottamani sitaatin äärimmäisen innostavana. Ainakin, jos miellät, että se Johdattaa sinua perimmäiselle tasollesi, jossa ovat mm. perimmäiset aikomuksesi.
Self-Identity Ho’oponopono -menetelmä on varsin äärimmäinen.
Mutta varmaan kannattaa aloittaa lukemalla kyseinen kirja.
Perimmäisellä tasolla suurimpana esteenä tuosta innostumiselle ja sen toimivaksi aikaansaamiselle näkisin sen, että käsitys ja uskomus Kaksinaisuudesta on voimakas ja alkeellinen ja sen myötä rakkauskäsityskin on alkeellinen. Silloin ei välttämättä suuria tapahdu.
Lisätietoja:
https://web.archive.org/web/20140105031321/http://ho-oponopono.org/
Toinen äärimmäinen menetelmä,
johon olen viime vuosina tutustunut, on Paranemisen avain.
Siitäkin on suomennettu kirja Loyd, Alexander (& Johnson, Ben): Paranemisen avain (alkut. Healing codes).
Sekin toimii käsittääkseni ihan ok tavoin, mutta en ole onnistunut menemään sen kautta syvyyksiin, joita minua aina innostavat, joten se on jäänyt vähälle käytölle.
Molemmissa noista kirjoista on kyse oleellisemmin muusta kuin sanakeskeisyydestä. Mutta sanoista kuitenkin sen verran, etteivät nuo menetelmät varmasti kaikillle automaattisesti toimi, koska ihmiset tulkitsevat sanoja eri tavoin…
Jollekulle toiselle toimii vaikkapa keskittyminen rintakehäänsä kohti Sydämenhiljaisuutta…
Kunhan tarkoitus on todellakin tulla syvemmäksi eikä vain tasapainottua siksi, että jokin ärsyttää ja sitä ärsytystä ei halua kuunnella.
Paranemisen avain -menetelmä muistuttaa esimerkiksi EFT:ä, joka on myös toimiva hyvä menetelmä. (https://web.archive.org/web/20160329124639/http://www.eft.fi/kasikirja.pdf, tekniikka alkaa sivulta 44)
Tänään tuli mieleeni kuitenkin se, että monikaan ei varmaan käy Self-Identity Ho’oponopono -kurssia. Ja siksi olisi oleellista yhdistää Vitalen ja Hew Lenin kirjan menetelmä johonkin muuhun hyvään, esimerkiksi Paranemisen avain -menetelmään. Tai muuten tuon kirjan anti voi sivuuntua.
Luonnollisia ratkaisuja 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.